Postasin eilen illalla jossain määrin provon kirjoituksen seinälleni. Valitettavasti se hieman ymmärrettiin väärin, vaikka taustalla oli mielenkiinto ja uteliaisuus. Mietiskelin siinä miksi ihmiset jämähtävät tyylillisesti ja se johti uuteen ajatukseen. Tai no "uuteen" ja uuteen, mutta...
Miksi jotkin tyylillisen statementit ovat niin sidottuja kantajansa asenteeseen? Miksi jokin vaate sidottuna oikeaan kokonaisuuteen tietoisena sen tunteita herättävista ominaisuuksista on OK ja tapa ilmaista itseään ja näyttää jopa hyvältä? Kun sama asuste tai vaate huonosti kokonaisuuteen sidottuna tai jopa tahattomana valintana aiheuttaa aivan erilaisia mielikuvia?
Esimerkkinä vaikka nykyään jo yleinen pään keskellä heiluva nuttura. Se näyttää hauskalta, mielenkiintoiselta ja kivalta yhdistettynä selkeästi tuoreeseen tyyliin, mutta tunnelma on aivan eri jos sama hiustyyli on lähibaarin pubiruusulla.
Tai vaikkapa Pomarfinnin pehmikset. Ne näyttävät hauskalta statementilta nuorella miehellä, mutta 80-vuotiaalla papalla... ne näyttävät papan kengiltä.
Miten myös sama vaate, sanotaan nyt vaikka 50-luvun henkiset kengät voivat esiintyä aivan erilaisena eri kontekstissa.
1. Jämähtäneenä ja tylsänä ihmisellä, joka ei selkeästi piittaa tyylistään vaan käyttää vain mitä on sattunut löytämään.
2. Uutena ja hauskana ihmisellä, jonka päällä niihin yhdistyy jonkinlainen yllätysmomentti.
3. Täysin katu-uskottava ja tyylikkäänä, asuun sopivana osana joka ei hyppää silmille missään määrin ihmisellä, jonka koko tyyli rakentuu sellaiseksi johon ne sopivat eli vaikkapa fiftarilla.
Mitkä ovat siis ne elementit, joista kokonaisuutta kasaamalla lopputulos muuttuu aivan täysin?
